Perinteitä

Selkie on vanha Vaara-Karjalainen kylä, jossa ihmiset ovat eläneet vuosisatoja. Selkien kylä sijaitsee Kontiolahden ja Joensuun Heinävaaran rajalla noin 20 kilometriä Joensuun torilta itään.


Kyläyhdistyksen puheenjohtaja, tutkija, kotitarvekalastaja Tero Mustosen katsaus Selkien perinteeseen ja nykypäivään, tammikuussa 2009


Selkien, Mönnin ja Heinävaaran mennyt on suurelta osin vielä selvittämättä.
Kulttuurimuutoksen ja perinteen häviämisen takia on valtavasti elämän osa-alueita,
joista emme tiedä paljoakaan.


On selvää, että kylän alueella asui ensiksi todennäköisesti saamelainen kansa harjoittaen pyyntikulttuuriaan. Lehtori Tapio Mustosen löytämä kivisaha (Museoviraston muinaisesine 20258), paikannimistö, muinaishaudat sekä utsjokelaisen saamelaisen tutkija Samuli Aikion todentama Pielisen siidan, eli saamelaisen pyyntiyhteisön vaikutuspiiri antavat tästä viitteitä. Alueella, ja erityisesti hiukan etelämpänä Heinä- ja Kiihtelysvaarassa on jo 1900-luvun puolella suoritettujen arkeologisten löydösten avulla todettu pitkä asutushistoria. Selkiellä on
siis asuttu vähintään 6000–8000 vuoden ajan.


Esi- ja varhaishistoria on värikäs kylän elämässä. Olemme kohdanneet idän ja lännen valtapiirit. Kylämme on ollut dramaattisten tapahtumien näyttämö. Uskon- ja kaskikiistojen vuoksi alueemme varhaishistorian kantaväestöstä, eli karjalaisista, lähti n. 1640-luvulla monia perhekuntia Tverin alueelle Moskovan ja Pietarin välimaille uuden elämän toivossa. Syynä tähän oli lännestä päin tunkeutuva Ruotsin kruunun kannustama luterilaisten uudisasuttaminen. Kylällämme oli kaksi osaa, Lehtoi ja Selkie. Tämä näkyy muun muassa postiosoitteessamme, 81235 Lehtoi. Syynä on kahden tuodun uskonnon aiheuttama perintö. Aiheesta kiinnostuneille kyläyhdistys
tarjoaa mielellään aiheesta lisätietoja. Tverin lähteneiden sukujen nimet ovat saatavissa kiinnostuneille.


Kylämme perinteiset elinkeinot ja selviämisstrategiat ovat liittyneet luonnon monialaiseen käyttöön – esimerkiksi kotitarvekalastukseen (esimerkiksi made, siika, ahven, hauki, muikku), metsästykseen (metsä- ja sorsalinnut, jänikset, hirvet, karhut, ilvekset) sekä kaskiviljelykseen, joka on samankaltaista kuin muilla Vaara-Karjalan alueilla on todettu olevan. Peltoalat ovat olleet luonteeltaan pieniä, vaarojen kupeella.
Vanhan tiedon muistomerkkejä ovat palvos- ja uhripuut, joita muutamien tilojen piirissä on vieläkin pystyssä.


1900-luku toi mukanaan kaikki ne muutokset, mitkä koettiin muuallakin Pohjois-Karjalassa – keskitetyn modernisaation, teollistumisen, sodat, intensiivisen metsätalouden ja kaupungistumisen. Tämän vaiheen kokemuksia ja murrosaikojen muistoja on kylämme tallentanut kahteen kirjaan, toinen niistä julkaistu 1990-luvulla
ja toinen vuonna 2004 EU-leader-rahoituksella. Näistä aineistoista on saatavilla kopiota ja lisätietoja kyläyhdistykseltämme. Valitettavasti kirjoista on painos loppunut tätä kirjoitettaessa (tammikuu 2009).


2000-luvun alussa kylämme on edelleen osa vaaramaisemaa. Se elää neljättä suurta murrostaan osana maapalloistuvaa Suomea. Väestö koostuu valtateiden tuomista sekä vanhojen kantasukujen ihmisistä. Alueemme on yhdessä Mönnin ja Heinävaaran kanssa osa kansallista rakennettua perinnemaisemaa – alueellamme on runsaasti vanhoja perinnerakennuksia. Tämän lisäksi kylämme alueella on myös muita perinnerakentamiseen liittyviä suojelutoimia. Yhteistyössä Kontiolahden kunnan kanssa näistä kohteista ja alueista pystytetään kevään 2009 aikana kylämme raitin varrelle informaatiokyltit.


Miten sitten mennyt meissä näkyy talvella 2009?
Uusi kylähallitus, joka valittiin 2008, aloitti aktiivisen perinteenelvytystoiminnan kylämme alueella. Yhteistyössä vireän kyläkoulumme kanssa olemme käynnistäneet perinnetietohankkeen syksyllä 2008. Kontiolahden kunta on tukenut hanketta 10,000 euron apurahalla. Mukana on useita kotimaisia ja ulkomaalaisia toimijoita. Koulun opettajia on koulutettu kyläyhdistysten tuella perinteen opettamiseen. Hankkeen aikana muun muassa oppilaat keräävät Mönnin ja Selkien alueen paikannimiä, osallistuvat maastossa kalastustoimiin, kuten nuottaukseen, talvikalastukseen ja ongintaan. Runonlaulu tulee mukaan opettamiseen syksyllä 2009. Kyläyhdistys järjesti yhteisöllisen nuottaustapahtuman heinäkuussa 2008 Ylisenjärvellä – näin vanhan kansan yhteisöllinen kalastus palasi maisemaansa ensimmäistä kertaa 60 vuoteen. Keväällä 2009 kyläyhdistys, koulu ja osuuskunta Lumimuutos järjestävät talvinuottausnäytöksen. Kesän ja syksyn 2008 aikana kylämme alueella toteutettiin iso lintukartoitus, jonka tulokset julkaistaan vuoden 2009 aikana.


Vuosi 2008 toi myös maailman kyläämme ja kylämme maailmaan. Erilaisissa tapahtumissa kylässämme vierailivat Alaskan inuiitit (eskimot vanhalta nimeltään), Saamelaisneuvoston puheenjohtaja Pauliina Feodoroff sekä saksalaisia perinneharrastajia muiden kulkijoiden mukana. Kyläyhdistys oli esillä Yhdysvalloissa New Yorkin American Museum of Natural Historyn kulttuuriperintötapahtumassa huhtikuussa, YK:n asiantuntijakokouksessa Kaliforniassa syyskuussa ja pienyhteisöiden konferenssissa ”Snowchange 2008” Uudessa Seelannissa joulukuun
alussa. Solmimme alustavia ystävyyssuhteita kouluhankkeen puitteissa Beringinsalmen rannalla olevaan Unalakleetin kylään Alaskassa sekä Norjan kylää Udmurtiassa, suomalais-ugrilaisen sukukansan sijoilla Venäjän federaatiossa.


Kylä elää ajallaan ja tavallaan. Sitä mitä on, ja on ollut, pyritään kunnioittamaan ja tuomaan tähän päivään. Kylä muodostaa suhteita nykyajan ilmiöihin internet-sivuista uraanikaivoksiin ja intensiivisen metsätalouden eri muotoihin. Keskustelu on aktiivista ja siihen kannustetaan.


Toimiemme tavoitteena on, että mennyt meissä herää eloon ja on taas osa kylämme arkea, siinä määrin kun se hyvältä tuntuu ja tänne kuuluu. Selkien kylä on kokenut viimeisten 100 vuoden aikana suurimmat mullistuksensa olemassaoloaikanaan. Siitä huolimatta Ylisellä vedetään taas nuottaa, marraskuussa muikkuveneet parveilevat
verkoilla Päntönsaaren ympäristössä, kiistellään siitä, kuka sai suurimman taimenen talven verkoista, hirvi, karhu, ilves vaeltavat metsissä, ja muutamassa torpassa kovien pakkasten aikaan, revontulten loimutessa pohjoisella taivaalla, kannel helähtää taas ja vanha runonlaulu alkaa kuulua valkeiden valtailmojen kunniaksi, kuten se on näillä
vaaroilla kuulunut vuosisatojen ajan.

Sivuilla paikalla

There are currently 0 users and 1 guest online.

Lisätietoja